28.3

Torstai 28.3

Aah.. Tänään on ollut hiljainen päivä jälleen.

Seuraava homma on vasta yöllä.

*Selaa facebookkia* 

Ihmiset postaavat tosi paljon juttuja. 

Niin paljon draamaa.

*Askelia ja puheensorina*

Taas paljon kaveripyyntöjä tullut..

 En minä aio nitä edes hyväksyä

Hm? Tuleeko joku nyt häiritsemään rauhallista hetkeäni?

''Carla..Jutellaan..''

''Mitä nyt, Aaro?''

Carla ja Aaro vai? Näyttääpä kireältä tilanteelta..

''...Rakastatko sä mua?''

''....Miksi sä tollasta kysyt?''

Mielenkiintoista... Parisuhde draamaa..

Mihin mä enää kännykkää tarviin, tässä on live show mulle~

''..Onko meidän nyt pakko puhua tästä?''

''..Koska sä et oo pitkään aikaan sanonut sitä mulle..''

''Mulla on etäinen olo..''

''Miksi sun pitää aina tuoda esille täällsiä asioita?!''

Älä nyt suutu neiti hyvä.. Aaro vain kysyi sulta kysymyksen...

''Sä aina oletat kaikkea ja suututat mut!''

''.......Sä aina huudat mulle... Miksi sä huutaist

 mulle jos sä kerran rakastat mua..''

''Aaghhh.. eihän sulle voi puhua kuin aikuiselle!''

''Mä kysyin jotain tosi simppeliä! Vastaa mulle!!''

''...Mä en rakasta sua enää, Aaro.''

''........Mi..tä...''

''..Sä oot vaan.. Liian herkkä, hiljainen ja surullinen. 

Haluan jotain muuta. Jotain uutta''

''Mä en vaan ollut tarpeeksi rohkea sanoakseni mitään.. 

Mutta nyt kun sä otit tän puheeksi..''

Carla ei huomannut kun poika alkoi vetää veistä esiin.

 Pojan ilme oli todella surullinen ja epätoivoinen. 

Mutta myös vihainen. Todella vihainen

Katsoin vain jännityksessäni aikoiko poika tosiaan puukottaa tyttöä.

''Carla..''

''Niin Aar-..''

''....Aa..ro?..''

Poika kaatoi tytön maahan ja istui tämän päälle pidellen veistä korkealla ilmassa.

''O..Olenko yhä vain liian herkkä?''

''Tai.. hiljainen..''

''ENTÄ SURULLINEN?''

''No?! OLENKO?!''

Poika puukotti tyttöä..

''OLENKO; VITUN ÄMMÄ!? OLENKO! VASTAA!!!''

..uudestaa..ja uudestaan..

 Verta valui tytön rinnasta ja suusta. 

Veitsen ääni jo avonaista haavaa vasten kuulosti lähinnä märän säkin hakkaamiselta

Katsoin tätä taistoa mielenkiinnon kiilto silmissäni.

 Miksi tämä kiinnosti minua näin paljon?

Mikä minua kiinnosti?

 Ehkä se mitä viha sai tämän pojan tekemään?

 Ehkä se oli kuolevan tytön silmistä hiipuva valo? 

 Ehkä se väkivalta? Se oli omalla tavallaan kaunista..

''Huuh..Puuh..''

''Carla..Olen pahoillani..''

''...Carla..?''

''M..Mitä menin tekemään.. Carla... Mitä minä tein..'''

''Minä...Ei..''

''Minä...Tapoin..Hänet..''

Poika lähti juoksemaan pois. Tytön ruumis makasi maassa, 

vuotaen lehtien ja vielä routaisen maan päälle.

*Bleeb*

Carla Kivelä.. 22-vuotias meikkitaiteilija.

Aikasi on loppunut..

Hyvästi..

Ihmiset ovat dramaattisia olentoja.

 Tunteiden riepoteltavissa, kuin muovipussit tuulessa.

Huvittavaa, eikö?