21.3

Torstai 21.3

Aaahhh....

Vapaata..Viimein~

*Hörps*

*Bleeb*

Häh? Ei... Mä just keitin tän kahvin..

Mitähän tällä kertaa..

Ahaa..Tästä voisi tulla mielenkiintoista

*Iloista keskustelua*

Hmm.. kahvilassa tällä kertaa... Missähän..?

Aah. Siinä.

Sara Mikkonen. 14-vuotias, yläkoulussa. 

Sinäkö tänään kuolet?

*Naurua ja puheen sorinaa*

*Tyttö juo kaakaota*

Hmm.. Mitenköhän sinä kuolet, Sara?

*Naurua*

*Tyttö yskii*

Äh.. En jaksaisi odottaa millään.. 

Täällä on koleaa jälleen.. Hrr...

*Tyttö yskii*

Hmm.. Tuo tyttö yskii kyllä paljon... 

*Naurua ja yskintää*

*Tyttö yskii todella kova äänisesti*

Ahaa.. Näinkö siis?

''Hahah. Älä nyt noin ahmi, tukehdut vielä.''

*Yskii* ''En..minä..Ysk..köh köh..hh..''

''Sara...M...Mikä sinulla on..?''

Se tyttö ei pystynyt enään puhumaan. Hän kaatui maahan yskien kovasti.

Verta alkoi pursuta ulos tytön suusta ja nenästä tämän

 yrittäessä yskiä kovasti, mutta vaivalloisesti

''SARA?! AUTTAKAA JOKU!!!''

''SARA!!''

''SARA! SARA HERÄÄ!! MIKÄ SINULLA ON?!''

Hmm..

*Tutkii* Taitaa olla myrkkyä...

Kukahan sinusta noin kovasti eroon halusi?

''SARA!! *Itkua* HERÄÄ!!''

Vaikka hänen ystävänsä Saraa kuinka ravisteli, 

hän oli nyt kuollut. Myrkytetty. Henkitorvi oli tukkeunut verestä.

 Sydän pysähtynyt. 

Traagistahan se oli, niin nuori tyttö, murhattu.

 Ja niin kammotavalla tavalla.

Hän tukehtui vereensä suosikki kahvilassaan,

 parhaan ystävänsä katselessa.

Kuolema on arvaamaton asia. Se voi tapahtua missä vain.

Se voi tapahtua kenelle vain.. Kuolintavassa ei ole sääntöjä mitä pitäisi seurata.

Kuolemassa on vain yksi sääntö..

Se tapahtuu kaikille, poikkeuksetta.

En taida kyllä juoda tänään sitä kahviani loppuun.