25.3

Maanantai 25.3 

Tänään haen sielun talon sisältä. Tämä ei ole

 harvinaista, mutta viime aikoina olen ollut lähinnä ulko hommissa.

Numero kuusi, sen täytyy olla tämä

Tämä onkin yksi sokkelo tämä asuinalue..mrh..

Noin.. Siinä on hänen huoneensa.

Siinä hän on.. Eevi Nurminen.. Ikää 12 vuotta..

Miksi minä olen täällä, Eevi?

Tuo tyhjä, epätoivoinen katse.. Miksi olet niin surullinen?

No, Eevi.. Näytä minulle..

..Kuolintapasi.

Eevi katsahti suoraan ohitseni katossa roikkuvaa silmukkaa.

 Ymmärsin heti miksi olin nyt täällä, 

tämä pieni tyttö aikoi päättää elämänsä itse.

Miksi ihmiset tekevät tälläistä?

 Miksi he haluavat heittää elämänsä pois tällä tavalla? 

Mikä voi olla niin vialla, ettei enää halua jatkaa elämistä?

Eevi..Miksi sinä aiot tehdä tämän?

Eevi alkoi kirjoittaa tärisvin käsin. Tyhjä ilme ei värähtänytkään, 

kun hän kirjoitti viimeiset sanansa paperille hänen vanhempiensa löydettäväksi.

En nähnyt lukea kaikkea, mutta siinä luki että hän ei halua elää väärässä kehossa 

ja että häntä ei rakasteta? Niinkö? Sinuako ei rakasteta? Miksi niin ajattelet?

Mikä on niin vialla? Väärässä kehossa? Mitä tarkoitat? 

Sinä olet sinä, eikö niin? Mikä sinussa on väärin?

Haluaisin tietää mitä tarkoitat tuolla.. 

Mutta en minä voi sitä sinulta kysyä..

Eevi nousi hitaasti ylös. Ilme täysin tyhjä, 

mutta hän ei tärissyt enään. Hän oli päätöksensä tehnyt..

Hän käveli päättäväisesti pienen pöytänsä luokse. 

Minä en voi ymmärtää koskaan ihmisiä. Miksi kukaan haluaisi vapaaehtoisesti kuolla?

Katsoin kun hän alkoi siirtää tavaroita pöydältä pois jotta voisi nousta sen päälle.

 Kaikki tämä kesti vain pari minuuttia, mutta se tuntui kestävän tunteja.

Hän siirsi pöydän köyden alle. Hän näytti niin varmalta..

 Eikö hän yhtään ikävöisi vanhempiaan? Eikö hän tuntenut pelkoa? Katumusta? Surua?

Hän nousi katseeni tasalle..

..Tuo tyhjä katse pysäytti minut hetkeksi.

. Niin täynnä surua, itseinhoa ja yksinäisyyttä.. 

Mikä sinulla on?

.....

...Eevi..

Ennenkuin ehdin mitään sanoa, hän työnsi jaloillaan pöydän pois jalkojensa alta.

Katsoin kun hän kiikkui siinä.. Kuristui ja huitoi jalkojaan saadakseen tukea jostain.. 

Hän viimein lakkasi sätkimästä kun hänen niskansa viimein katkesi..

............

.....................

..Selvä sitten... Se on ohi.. Miksi teit näin.. Jätit perheesi suremaan sinua.. He menettivät ainoan lapsensa, ja sinä ainoan elämäsi...

Olen pettynyt sinuun..

Antaisin mitä vaan siitä, jos saisin itse olla elossa.

...Hyvästi nyt.. Eevi.

Tuon lapsen kuoleman näkeminen tuntui jossain..Miksi?