Keskiviikko 20.3
*Tfk soi kuulokkeissa*
Brick by brick we built it so thick..
Ihmiset kuolevat mitä omituisimilla tavoilla
He tekevät tyhmiä valintoja.
He leikkivät hengellään.
He tappavat toisiaan.
He lakkaavat arvostamasta elämää.
Mikseivät he arvosta elämää? Heillähän niitä on vain yksi..
Hurr..Täällä on kylmä... Ja märkää >.<
*Moottori pyörän pärinää*
Hän on täällä...
*Moottorin pärinää*
Alyssa Heinonen... 18-vuotias.. Tatuoija..
Taas päihtynyt.. ja taas ajamassa..
Ilman kypärää.. Mitä hän oikein ajattelee..
Miksi hän tekee näin.. Ihmiset ovat mielenkiintoisia, mutta todella surullisia olentoja..
Hän luulee hallitsevan ajoneuvonsa hyvin.. Hän on liian itsevarma.
Hänellä ei ole kuoleman pelkoa
Vauhti kiihtyy koko ajan.. Eikö hän huomaa?
No niin...
...Aikasi on loppu.
Tytön katse kirkastui liian myöhään.
Hän menetti hallinnan ajaessaan liukkaalla tiellä liian lujaa..
Katsoin kuinka hän lensi ilman halki. Hän ei edes huutanut,
hän ei ehtinyt reagoida omaan kuolemaansa.
Hän kuoli heti. Hänen punainen verensä valui lumessa.
Veren haju leijui ilmassa pakokaasun hajun seassa. Hän oli poissa.
Tuosta vain. Kuolema vei vain pienen hetken. Se kuolemassa on hassua.
Vaikka elämä kestää vuosia, kuolema vie vain pienen hetken..
Kaunis tyttö.. nuori ja täynnä elämää..
Miksi et arvostanut elämääsi tarpeeksi suojataksesi itseäsi tältä kohtalolta?
Miksi et jäänyt kotiin tänään?
No.. Turha sinulta on kysyä kysymyksiä, eikö?
Sinä olet kuollut..
Hyvästi, Alyssa Heinonen.
Sielusi on minun.
Ihmiset yllättävät minut jatkuvasti. Mikään työpäivä ei heidän metkujensa takia ole ainakaan pitkästyttävä.
Kirjoitan lisää pian.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti