27.4

Lauantai 27.4

Aurinkoinen iltapäivä. Täydellinen lauantai.

 Nauroimme yhdessä ja nautimme juttelusta.

Milloin viimeksi olinn näin onnellinen? Tunnen itseni niin kevyeksi ja vapaaksi.

Uusi ystäväni, Oona, oli kuin siunaus yksinäisen elämääni.

En tahdo tämän koskaan muuttuvan.

Tahdotko juotavaa, Oona?

''Kiitos, täällä onkin tosi kuuma.''

''Aah.Ihanaa. Viileää ja virkistävää.''

''Muuten..''

Niin?

''Näytät kauniilta tuossa asussa.Sanoinhan että liila sopii sulle~''

Ä..Äh..Kiitos...

''Mikä sulle tuli..?''

Ei mikään, en vain... saa paljon kohteliasuuksia

''..No sehän on harmi. Antsaitset niitä.''

Haha..Niinkö luulet?

''En luule, vaan tiedän.''

Punastuimme molemmat hieman,

 kun kohdanneet katseemme jäivät tuijottamaan toisiaan.

Tämän tosin keseytti puhelimeni *Bleeb*

''A...mmmhhh'' 

.........Puhelimeni sai ilmoituksen..

....Puukotus...

''Kaikki hyvin?''

.....

Minun pitää mennä töihin.

''Ai..Nytkö?''

Kyllä. Nyt.

Mene sinä vain talolleni jo.

Tulen sinne perässä.

''..Okei.''

Puukotus..Sen on pakko olla se yksi maanvaiva...

Minä saan hänet kiinni nyt.

Kävelin hetken kohti puukotuksen uhria koko

 ajan miettien miten kohtaisin tappajan jälleen...

Viimeksi kun se ei niin hyvin mennyt.

..Tuolla!

Suorastaan juoksin uhrin luokse...

...Mutta se ei ollut sitä mitä odotin.

Et ole sen tappajan uhri....

Sinulla ei ole sitä suuta tunnusmerkkinä.

Äh...Taidan olla hieman paranoid..

Ei kaikki liity siihen tyyppiin.

Aika kai siivota siis tämä sotku.

....

Ehkä se tappaja liikkui toiselle alueelle..

..Etten minä tulisi tielle..

..Pitäisikö minun olla pettynyt vai iloinen?