Tiistai 16.4
Istun aivan hiljaa auringon lämmitäessä selkääni.
Mielessäni pyörii jatkuvasti hänen sanansa. Sen tappajan sanat.
Mene nukkumaan.. hän sanoi ne minulle. Hän näkee minut.
Miten se on mahdollista?
Kukaan ei koskaan ennen ole nähnyt minua..
Tämä tietämättömyys ahdistaa minua..
No..Voisnkin nyt kerrata miksi olen täällä...
Tuo tyttö.. Hän tulee kuolemaan puukotuksen uhrina..
Ja se sarjamurhaaja.. Tappaa vain puukottamalla..
Tulen varmasti näkemään hänet...
...Mistähän hän tulee...
Tuolta...
..Ehkä tuosta suunnasta..?
Tämä odottaminen saa minut hulluksi..
..Minulla on liikaa kysymyksiä...
....
Sitten kuulin ne. Askeleet lähenivät kohdetta.
...Hänkö se on?
Tappaja
Hän on nyt täällä, ja minun pitää olla hiljaa..
''Anteeksi, neiti..''
''Niin?''
''Olen hieman eksnyt..Missähän päin on sairaala?''
''Sairaala? Oletko satuttanut itsesi?''
''En...''
''...Mutta sinua sattuu pian.''
...
Mies syöksähti kohti penkillä istuvaa tyttöä nopeasti.
Hän otti tytön lujaan otteeseensa nopeasti.
''Hahah...Nyt..''
''..Mene nukkumaan''
Tytön kuolon kiljaisu tuntui korvissani vihlovasti.
Tuijotin tappajan murhaamista. Näin ei ehkä saisi ajatella mutta..
Tuo taito ja nuo nopeat liikkeet ovat hieman ihailtavissa..
''Hihi...''
Tyttö vuosi kaulastaan kovasti verta. Hän inisi hieman ja yritti saada ilmaa..
Katsoin kun hän yritti käsillään blokata veren vuodon,
mutta se oli toivotonta.
Hänen katseensa lasittui tappajan katselessa häntä nauraen..
.....
''Veresi maistuu herkulliselta..''
''Mutta näytät kovin surulliselta.. Pitäisikö sinun.. Hymyillä enemmän?''
Yritin olla täysin hiljaa....
..Mutta jalkani luiskahti, ja kuin mikäkin idiootti, säikähdin sitä ja kiljaisin pienesti.
''....Mikäs se oli?''
''...Neiti Kuolema?''
Helvetti.
Mies lähti juoksemaan karkuun heti nähdessään minut.
Hitto! Nyt et kyllä mene minnekkään..!
Hyppäsin kovalla vauhdilla hänen peräänsä.
...
..Haen sielusi myöhemmin..
..Anna anteeksi..
..Mutta tämä ei voi odottaa!
Minä aion slvittää, miksi näet minut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti