20.4

Lauantai 20.4

....

..Ihana auringon paiste.

...Olen töissä jälleen.

Vaikka mielessäni on jotain ihan muuta..

Hän..Tunkeutui asuntooni..

..Hyökkäsi kimppuuni ja viilsi minua.. 

Haavani onneksi paranevat aika nopeasti, mutta pysyvä arpi tuosta kyllä jää.

*Hissin ääni*

...Eilinen jäi kyllä ahdistamaan minua... Hän murtautui kotiini..

 Ne laput seinällä..

..Viisainta olisi varmasti jättää hänet rauhaan, mutten voi! Tahdon vastauksia...

Ah..No, siinä onkin tämän päivän työ koheeni.

Oona Vuori... 19-vuotias...

...En osaa keskittyä häneen nyt.

Tällä hetkellä halausin vain olla kotona selvittämässä päätäni.

....Liikaa asioita pyörii mielessäni.. 

Miksi hän suuttui niin pahasti

 siitä että seurasin häntä... 

Hän tuntuu todella vihaavan minua..

Huokaisin vain syvään ja yritin keskittää ajatukset työhöni, 

sillä sitähän olin tekemässä.

''Mitä sinä täällä katolla teet..''

?!

''..Kysyin että mitä sinä teet täällä...''

''..Tuskin olet täällä samasta syystä niinkuin minä..''

Sinä..kö....Näet...Minut...?

''Kyllä.''

''Miksi olet täällä?''

....Tulin..hakemaan sinun...sieluasi...

''Niin tietysti''

..Miten sinä näet minut?

''...Koska olen nähnyt sinut jo kerran aiemminkin..''

Aiemmin.....?

''Kyllä..''

''Makasin sairaalassa.. Olin yrittänyt tappaa itseni unilääkkeillä...

 Minut oltiin jo todettu kuolleeksi aiemmin sinä päivänä, 

vaikka minussa pihisi vielä henki.. 

Siksi kai sinä tulit hakemaan minua..''

''Sinä odotit jonkin aikaa, mutta sitten käännyit. Olit kai lähdössä.. Juuri silloin tunsin itseni lipuvan rajan lähellä..ja jokin sai minut avaamaan silmäni..

Näin sinut.. Pitkät siniset hiuksesi.. viikatteesi..mustat vaatteesi... Tiesin että olet kuolema...

 Muistan miettineeni..Mikset ottanut minua mukaasi..Muistan olleeni vihainen.. 

Pian elon merkini näkyivät monitoreissa, ja lääkärit juoksivat huoneseeni auttamaan minua..

 Sitten kaiki pimeni uudestaan..''

''En kuitenkaan unohtanut sinua..Jäin miettimään, miksi et ottanut minua mukaasi''

Oona..Totta..Nyt muistan.. Lähdin tuolloin pois,

 koska kuolemasi ei ollut varma.. Sitä paitsi, juuri samalla

 hetkellä kuoli eräs vanhempi rouva.

En muistanut sinua heti..Mutta nyt tiedän kuka olet..

''....''

Olen täällä.. koska aiot hypätä alas täältä... Miksi..?

Miksi haluat kuolla..?

''....''

En ymmrrä mikä voi olla niin vialla, 

että kuolema on ainoa vaihtoehto jäljellä..

''Minä..''

''Minä vihaan elämää..se on epäreilua.. väkivaltaista..yksinäistä...''

Miksi... teet tuota..?

''..Ai viiltojako..Jotta tuntisin jotain..''

Tuntisit jotain..?

''Niin.. Usein..en tunne mitään..Joten haluan tuntea edes..kipua..''

Ahaa...

Minäkään en usein tunne mitään... Katselin tytön kättä ja

 mietin miten kivun tuottaminen itselle voisi edes auttaa siihen.. 

Minulla ei ole kokemusta tälläisestä....

Tunnottomuus..Onko se niin paha asia?

''Hei..Miksi sinulla on side.. kädessäsi?''

''En usko että kuolema viiltelee itseään.''

Niin..Tämä.. En viiltelekkään..

Eilen.. Kotiini murtautui yksi mies ja hän haavoitti minua..

''..Pelottavaa..''

Niin..Se oli kyllä... Hän on..Sarjamrhaaja.. Hän uhkasi tappaa

 minut koska seurasin häntä..Hän..Hän näkee minut..Enkä tiedä miksi..

''Ehkä hän näkee sinut samasta syystä, kuin minä näen sinut''

Mitä?

''..Ehkä hän on nähnyt sinut aiemmin..''

Ehkäpä..Mutta minä en muista häntä...

Toisaalta..En muistanut sinuakaan ennen tätä päivää..

..ojentaisitko kätesi?

''...Okei?''

Saanko sitoa kätesi?

''..Saat.''

Ehkä meistä voisi tulla ystäviä..kaksi yksinäistä sielua yhdessä..

Runollista, eikö?