13.3

Perjantai 13.3

Perjantai 13... Epäonnen päivä tosiaan. 

Neilikan olo on mennyt huonoon suuntaan... Ja minä näen jatkuvasti piinaavia painajaisia..

Olen koko ajan allapäin ja väsynyt...

Tunnen olevani huono kaikessa tällä hetkellä..

En haluaisi mennä kotiin juuri nyt..

Vaikka olen istunut tässä jo tunnin.

...Muistini tyhjyys myös häiritse minua...

Nyt kun tarkasti mietin, en ole koskaan muistanut lapsuuttani kunnolla.. 

Vaikka tiedän siitä, olen kuullut siitä.. Niin minulla ei siitä ole omia muistoja..

Viime vuosikin on ihan tyhjä... Tiedän että yritin itsemurhaa.. Mutta miksi?

Mistä alun alkaen tunnen Jeffin

...

..Kuka minä oikeastaan olen?

Ajatukseni kulun katkaisi kova potku..

Kaaduin maahan välittömästi, hämmenyin kovasti tästä..

..Joten en ehtinyt edes ylös ennen kuin joku

 painoi minua jalallaan, niin etten päässyt ylös

''Hiton ämmä!'

Tunnistin äänen kyllä heti kun hän puhui.

 Gabriel. Miten hitossa hän oli edes elossa??

Miten si-

''Turpa kiinni!''

Hän ei seelvästi halunnut vastata kysymyksiini.. 

Potku leukaani vihlaisi pahasti, mutta sai minut jota kuinkin tajuihini.

Tuo mulkku ei nyt ala kyllä haastamaan mun kanssa riitaa..

Ha!

Hm?! Mitä tämä..

''Mrrhh..''

Mitä sinä oikein haluat?! Miksi hyökit kimppuuni?!

''Sä tapoit Vernan.''

!!!

Taas... mikä tämä kuva... Mistä muistan tämän.. ja miksi nyt..?

Olin aivan liian sekaisin. Päähäni sattui lyöntejä enemmän, 

ihan kuin aivoni olisivat lukossa.

''Sä tapit Vernan! Miten sä voit?! Sehän oli sun-''

Pääni oli kuin tulessa.. Gabrielin sanat katosivat kaiuksi korvissani..

''...Vanhemmat sai katsoa tyttärensä kuol-''

Hän löi minua uudelleen ja uudelleen huutaen samalla jotain, 

mistä en kuullut sanaakaan.

Niin hitosti kipua,. Tuntui kun kasvoni hajoasivat...

Veri virtasi nenästäni ja suustani kun hän kietoi kätensä kurkulleni

Mitä... Onko tuo...?

''Sinä... Se on kaikki sun syytä!''

Aloin taas kuulla tuon hullun puhetta, vaikka tuntui kuin kuolisin. 

Kuin tukehtuisin..

''Sun viikatteen isku ei tapanut Vernaa heti..''

''Hän jäi kitumaan..''

''Veren vuoto ei koskaan lakannut..''

''Haava tulehtui..''

''Lopulta.. Mun oli pakko pysäyttää Vernan sydän..''

''Mun ystävän sydän..''

''..Katsoin kun mun ystävä kuoli sun takiasi..''

''Ja sä et edes tiedä kuka hän oli!''

'''..Mutta.. Se ei ole mun paikka tappaa sua..

Hahah.. En tarvii niiden vihaa niskaani..''

''..Vaikka et antsaitse silmissäni elää..''

Gabrielin lähdettyä makasin pitkään maassa. Veri valui kasvoillani ja suussani.

Kasvoini särki.. Pääni oli edelleen tulessa..

...Mitä nuo muistot olivat...

..Ne olivat minun...

..Niissä oli Jeff....

...Mitä väli'ä sillä Vernalla on mun kanssa,...

...Olen enemmän hämmentynyt kuin aiemmin...

Hämennys vie kipuakin pois... 

...Tämä on paska päivä.

...Kuka on Verna Distraught.. Ja Miksi sillä on väliä...

Miksi Jeff oli noissa... Väkivaltaisissa muistoissa..

Nämä asiat pitää selvittää ensimmäisenä...

Ehkä sitten saan tietää, kuka minä itse olen...