Sunnuntai 15.3
...Distraught..
...Se Dominic tyypin video, Kartano kierros..
Siinä oli mun painajaisissa näkynyt nainen.. Miksi?
Videolla näin koko pramean kartanon sisätilat, mutta minulla ei ole
hajuakaan siitä, missä kyseinen kartano on!
Se Verna tietäisi, mutta hän on kuollut...
Gabriel... Hän on Vernan kaveri..
Äh.. Hä on viimeinen ihminen, jonka haluaisin nähdä juuri nyt...
..mutta ei taida olla vaihtoehtoja..
...Täytyy vain löytää hänet.
Etsin Gabrielia ympäriinsä. SIeltä paikasta missä mua pidettiin vankina..
Katujen synkiltä kujilta, hylätyltä koululta ja vanhasta sairaalasta, ilman tuloksia.
Löysin viimein vanhalta stadionilta Gabrielin kaksi kaveria
Heaven ja Nevaeh.
Kuolleiden keskuudessa tunnetut kaksoset.
He huomasivat minut, ja nostivat katseensa minuun täysin samaan aikaan
Creepyä.
''Mitä haluat?''
Missä Gabriel on?
''Se ei halua nähdä sua.''
No en mäkään halua nähdä sitä,
mun on vain saatava siltä tietoa Vernan perheestä.
''Jaa.. Se tuskin haluaa jutella Vernasta kenenkään kanssa just nyt.''
''..Mutta voit sä mennä katsomaan jos se sulle suostuu puhumaan.
Se on tuolla katsomoissa.''
Kiitos.
.
.
.
.
...Siinä. Aika ylös sain kävellä.
Gabriel.
''Sinä.. Mrh..Mitä sä haluat?''
...Missä Distraught kartano on..
''Miksi hitossa se sua nyt kiinnostaa?''
..Mun pitää tietää mitä Distraught nimi merkitsee mulle..
Se on mun unissakin...
''Ahaa. Mua ei hirvesti kiinnosta sun unet, ämmä.''
..Uskon.
''En mä tiedä, missä se kartano on''
...Selvä, mä lähden sit.
''Hei, odota. Kartanon yks asukki pitää baaria lähistöllä.
Sieltä voi saada apua.''
Kiitos.
Matka siis jatkuu...
Mitä lähemmäs baaria pääsen, sitä enemmän ahdistaa.
Se paikka on ihan tässä nurkan takana..
Hm? Kukahan tuo on?
Sen otsassa oleva arpi.. Olen nähnyt niitä jossain..
..Mutta missä.?
Ei, ei ole aikaa keskittyä muuhun nyt..
Tuolla se baari on..
Aika tavata yksi kartanon asukeista.
...
Hei, oletko tämän baarin omistaja?
''Juu~ Olenhan mi-''
''-nä..''
''..Vividri?''
Vividri? Öh.. Kuka se on?
''Ai niin, ethän sä muista..''
''Sä olet Vividri.''
''Ja Vivdri on mun tyttäreni.''
Tytär... Ei.. Tuo mies ei voi puhua totta..
Hän on erehtynyt, eikö vain..
Minähän olen... Vera..
Mun päähän alkoi sattumaan, pahemmin kuin edellisinä päivinä.
Kipu oli erilaista, viiltävää ja polttavaa.
''Mä voin selittää kaiken.. Meillä on ollut ikävä sua..''
Pääni alkoi tuntua siltä kun se räjähtäisi, mitä enemmän tuo mies puhui.
Putosin polvilleni, kehoni lakkasi kantamasta minua..
..Silmissäni sumeni ja korvissani soi..
Sattuuu... Mitä..tapahtuu...
''Shh.. Ei mitään hätää, kulta.''
''Mä vien sut kotiin.''
''En enää ikinä päästä sua silmistäni...''
Ei... Tämä ei ole... to..tta...
Kehoni tuntui heikolta ja päässäni poltti ja suorastaan kirveli.
Kun kaaduin maahan, tuntui kuin valuisin lattiasta läpi.
Päässsäni pyöri aivan liikaa..
Tajuntani alkoi valua tiedottomuuteen,
näin vain violetti hiuksisen miehen huolestuneet kasvot,
ennen kuin kadotin tajuntani kokonaan.
Minä.. En voi olla Vividri... ja tuo mies... ei voi olla isäni....
