28.2

Perjantai 28.2

Uh.. Koko kehoon sattuu.. En ole saanut ruokaa kai pariin päivään...

Mmh...

Askelia...? Joku on ovella?

Kuka... Kuka siellä..?

''Hah..''

''Hyvä, olet hereillä.''

Gabriel...?

''Hienoa. Muistat minut. Tule tänne nyt, ettei tarvitse raahata.''

Hänkö minut on kaapannut.. Miksi? Onhan meillä riitamme,

mutta me emme ole olleet edes kontaktissa pitkään aikaan..

''Vauhtia!''

...

Kun hän osoitata minua aseella päätä kohti, 

sydämmeni lähes pysähtyy.

 Kylmä hiki valuu selkääni pitkin kun suljen suuni 

ja tuijotan aseen piippua pysähtyneenä.

''Hyvä, nosta kädet minua kohti.''

...

''Morticia.''

''Tässä olen.''

Mitä tapahtuu..?

''Ei kuulu sinulle.''

En ole yleensä pelokas, mutta oltuani pari kuukautta ikkunattomassatilassa

 tietämättä missä olen ja kenen toimesta.. 

Ja nyt minun käsiäni sidotaan.. Minua osoitetaan aseella...

Tämä tilanne on pelottavin, mihin koskaan olen joutunut..

 Pelkään että kuolen tänne...

K..kertokaa minulle nyt jotain... Mi-

''Turpa kiinni! Pistäkää vauhtia siihen!''

Mit-!?

He laittoivat pussin päähäni... Pimeää.. Huonosti hengittävää kangasta..

Ah! Pusissani on reikä!

''Mennään!''

He eivät tunnu huomaavan sitä... Hyvä..

''Anna kätesi tänne.''

Annan käteni nuorelle Muertolle. 

Tytön käsi on jää kylmä ja todella pieni.

Paksupohjaiset kengät, joista tyttö tykkää, 

eivät kätke sitä faktaa että tuo tyttö on 13-vuotias.

Mihin me olemme menessä..

Tulemme kylmään, kolkkoon huoneeseen. 

Näen pussini reijästä kaksi hahmoa.. Jonkun nuoren pojan kauempana..

 Toisella on pussi päässä, mutta sen o pakko olla Jeff! Hän on siis elossa!

''Istu alas.''

Lattia on todella kylmä, joten värähdän kun reiteni osuvat siihen.

Kuka.. Kuka tuo on..?

Hänen vieressään on jokin keppi... Ei! Ei keppi!

Minun viikatteeni!

Jos saisin käteni vapaaksi, voisin kutsua sen luokseni...

''Aloitta, Gabriel.''

''Ilomielin, Distraught.''

He aikovat teloitata meidät.. Miksi?! Mitä he haluavat!?