28.2 osa 2

Perjantai 28.2

''Aloita vasikasta.''

''E..Ei! Se oli vahinko... Olen pahoillani..''

''Tule tänne nyt.''

''En! Eiihh! Älä tapa minua, en tee sitä toisten!!!''

''Eih! Lopeta! Lopetaaahh!!''

''Lopeta! Olen pahoillani.. Älkää tehkö sitä...''

''Ammu.''

''Eiiihh!!! Lopeta!!!!! Älkää tappako mi-''

*Aseen laukaus*

Luoti lävisti pojan kallon ja tämän huuto katkesi.

Pojan kuuma verta levisi minun reisilleni. 

Koko tilanne sai minut värisemään. Halusin oksentaa veren hajun ja pelon takia.

''Seuraavan vuoro.''

''Selvä homma.''

''Tule tänne!''

Jeff! Ei.. Mitä minä teen...

''Teloittakaa minut ensin!''

''Odota, Gabriel. Tuo hänet tänne.''

''Hyvä on..''

''Terve taas.''

''Kuka sinä olet?''

''Se ei kuulu sinulle.''

Miten niin ei kuulu minulle?! Sinä aiot tappaa minut!

''Minun henkilöllisyyteni ei ole sinun ongelmasi.''

''Miten niin, ämmä?!''

''Lopeta Vera.. Ei psykopaatit tarvitse syytä tappamiseen.''

''Kai psykopaatillakin pitää olla syy Kuoleman tappamiseen..''

''Sinä et edes antsaitse olla Kuolema!''

''Hei... Ole varovaine.. Sulla ei ole sun keppiä-''

''Älä holhoa minua!''

''Sinä..''

''..Et ansainnut Kuoleman työtä!''

Mitä... Miksi ihmeessä en? Miksi se sinua liikuttaa?

Kuka sinä olet?

''Turpa..''

''..Kiinni!''

En tiedä mikä se oli,

 mutta jokin kova maaginen voima osui minuun paiskaten minut seinään.

Kuka tämä nainen on?!

28.2

Perjantai 28.2

Uh.. Koko kehoon sattuu.. En ole saanut ruokaa kai pariin päivään...

Mmh...

Askelia...? Joku on ovella?

Kuka... Kuka siellä..?

''Hah..''

''Hyvä, olet hereillä.''

Gabriel...?

''Hienoa. Muistat minut. Tule tänne nyt, ettei tarvitse raahata.''

Hänkö minut on kaapannut.. Miksi? Onhan meillä riitamme,

mutta me emme ole olleet edes kontaktissa pitkään aikaan..

''Vauhtia!''

...

Kun hän osoitata minua aseella päätä kohti, 

sydämmeni lähes pysähtyy.

 Kylmä hiki valuu selkääni pitkin kun suljen suuni 

ja tuijotan aseen piippua pysähtyneenä.

''Hyvä, nosta kädet minua kohti.''

...

''Morticia.''

''Tässä olen.''

Mitä tapahtuu..?

''Ei kuulu sinulle.''

En ole yleensä pelokas, mutta oltuani pari kuukautta ikkunattomassatilassa

 tietämättä missä olen ja kenen toimesta.. 

Ja nyt minun käsiäni sidotaan.. Minua osoitetaan aseella...

Tämä tilanne on pelottavin, mihin koskaan olen joutunut..

 Pelkään että kuolen tänne...

K..kertokaa minulle nyt jotain... Mi-

''Turpa kiinni! Pistäkää vauhtia siihen!''

Mit-!?

He laittoivat pussin päähäni... Pimeää.. Huonosti hengittävää kangasta..

Ah! Pusissani on reikä!

''Mennään!''

He eivät tunnu huomaavan sitä... Hyvä..

''Anna kätesi tänne.''

Annan käteni nuorelle Muertolle. 

Tytön käsi on jää kylmä ja todella pieni.

Paksupohjaiset kengät, joista tyttö tykkää, 

eivät kätke sitä faktaa että tuo tyttö on 13-vuotias.

Mihin me olemme menessä..

Tulemme kylmään, kolkkoon huoneeseen. 

Näen pussini reijästä kaksi hahmoa.. Jonkun nuoren pojan kauempana..

 Toisella on pussi päässä, mutta sen o pakko olla Jeff! Hän on siis elossa!

''Istu alas.''

Lattia on todella kylmä, joten värähdän kun reiteni osuvat siihen.

Kuka.. Kuka tuo on..?

Hänen vieressään on jokin keppi... Ei! Ei keppi!

Minun viikatteeni!

Jos saisin käteni vapaaksi, voisin kutsua sen luokseni...

''Aloitta, Gabriel.''

''Ilomielin, Distraught.''

He aikovat teloitata meidät.. Miksi?! Mitä he haluavat!?