Perjantai 17.5
(HUOM: Tämä osa sisältää järkyttävää kuvamateriaalia!!!)
Olen ollut pari päivää nyt kotona..
Koska olin huolisssani Oonasta..
Tappaja näki kuitenkin hänet..
Mutta nyt oli pakko mennä töihin.
....
Muistan sinut... Olit Rosa Tikan poikaystävä.
Se raskaana ollut tyttö..Joka putosi portaat alas..
...Miksi olet täällä aseen kanssa..
...Tai no...Tiedänhän minä..Miksi olet sen kanssa täällä..
..Tai minä en olisi täällä.
...Mutta miksi...aiot tehdä sen....
...Miksi et aio jatkaa elämääsi?
''....Rosa...''
''...Anteekis...En vain jaksa enää...''
''...Tahdon vain nähdä sinut....''
...Hän näyttää niin surulliselta..
..Niin rikkinäiseltä...
''...Rosa..''
....Älä...
''...Nähdän pian..''
''...Rakas..''
*PAMAUS*
Luodin lävistäessä hänen kallonsa,
hänen verensä lensi hautakiven ja hautakukkien päälle
Se oli niin surullinen näky..
..Rikkinäinen, nyt kuollut mies, rakkaansa haudalla.
...Olisit tavannut hänet vielä joskus joka tapauksessa..
En ymmärrä surua...Miten se voi olla niin musertavaa,
ettei eläminenkään enää onnistu...
...Hyvästi, Miquel Naakka..
....Oonan seura piristää minua..
Ihanaa, että minulla on seuraa kotona.
Oona! Olen kotona!
Se hölmö nukkuu edelleen varmaan.
Nythän on jo keskipäivä!
Oona...
AH!
A....
Oona..?!
Eih.....
Ei....
EEEEIIIIIIHHHHHHH!!!!!!!!!!!
Oona...Oona...Ei..Ei...
Tämä ei voi olla totta....
Oona...Viimeiseen asti olit tasitelija.
Yriti selvästi ampua tappajasi..
Kaikki se veri..
Niin monta puukon iskua...
Tiedän kyllä kuka tämän teki...
Hänhän näki sinut...
Ei olisi pitänyt jättää sinua yksin....
Juoksin pois siitä huoneesta..
Niin paljon kipua rinnassani...Mitä tämä on...
Miksi minuun sattuu näin paljon..
En saa kyyneleitä tulemaan..Voin vain huuta kivuissani...
Miksi tunnen fyysistä kipua näin paljon... EN YMMÄRRÄ
TÄMÄ EI VOI OLLA TODELLISTA!!!
