16.3

Torstai 16.3

Mmhhh..

Uuuhh..

Pääniih...

Hiukseni ovat mustat..? Mitä...

Missä mä olen?

AH...

''Sä olet Vividri. Ja Vividri on mun tyttäreni.''

 ''En enää ikinä päästä sua silmistäni.''

Ei... Ei. En voi jäädä tänne.

En mä ole Vividri.. Mä en ole sen miehen.. Tytär.

Kaikki on niin sekavaa.. Ahdistaa..

''Hyvä, olet hereillä.''

.......

Tuijotin tuota miestä hiljaa. Isäni.. Niin hän väitti.

 En näytä häneltä, ollenkan. Minulla oli lilat hiukset,

 mutta nekin ovat poissa. Emme me voi olla sukua. 

''Istuisitko alas~? Meidän pitää jutella.''

...Niinpä kai.

''Me haluamme selittää sinulle kaiken.''

Me? Ketkä me?

''Minä ja äitisi~''

Hätkähdin kuullessani sanan ''Äitisi'' 

Katsoin aivan hiljaa kun pitkä, sinihiuksinen, l

uuranko kasvoinen nainen käveli huoneeseen. 

En ehkä näytä ''isältäni''.. Mutta näytin selvästi ''Äidiltäni''..

''Siinähän sinä olet~''

''Nyt voimme viimein puhua.''

...En ole varma haluanko puhua..

''Meidän on pakko puhua Vividri.''

''Anna meidän selittää kaikki.''

Hyvä on...

Kaikki mitä he kertoivat, oli aivan liikaa. 

Minä synnyin identisenäkaksosena Vernan kanssa.

 Mutta, meidät piti erottaa, sillä olisimme muuten kuolleet. 

Erotus onnistui ilman liian suuria mutkia, mutta hieman sen jälkeen, Veran, Äitini isä tuli kartanoomme, ja hän kaappasi minut, sillä hän hulluudessaan halusi minusta itselleen uuden tyttären. 

Hän piilotti minut ja eristi minut perheestäni. Hän loitsi hiukseni sinisiksi ja pyyhki muistini. Hän istutti vale muistoa päähäni, sai minut uskomaan, että minä olen Vera.

Perheeni loi minuaa etsimään nuken, joka mallinettiin Vernan ja äitini mukaan. Eli Verna, joka oli Gabrielin ystävä, ja halusi tappaa minut, oli tuo nukke.

Mutta minut kidnapannut isoisäni rikkoi sen nuken mielen, ja laittoi sen jahtaamaan minua murhanhimoisesti, jotta pysyisi kaukana perheestäni.

Ilmeisesti myös synnyin mustahiuksisena.. Hiusvärini on aina vaihtunut hieman, kun loitsu, mikä on piilottanut minut, on haihtunut. 

Tämä on kaikki aivan liikaa... Saisinko levätä yksinäni..

''Tietenkin. Me menemme alakertaan, tule sinne, jos tarvitset jotain.''

...Hyvä. he lähtivät.. Miten tuo kaikki.. Voi olla totta..

...En voi jäädä tänne.. En muista mitään asioista, joista he kertoivat..

En muista vanhempiani.. 

En siskoani.. En tätä kartanoa..

Miten minun pitäisi uskoa.. heitä.?

Onpa iso kartano... Missä ihmeessä on ulko-ovi..

Kuulen heidän puhettaan..

...Saatan vielä palata tänne.. Pitää vain.. Selvittää asioita ensin..

..Pitää puhua... Isälle... Tai siis... Isoisälle..?

Pitää puhua.. Gabrielille..

Pitää selvittää.. Mikä on valetta, ja mikä on totta.

15.3

Sunnuntai 15.3

...Distraught.. 

...Se Dominic tyypin video, Kartano kierros..

Siinä oli mun painajaisissa näkynyt nainen.. Miksi?

Videolla näin koko pramean kartanon sisätilat, mutta minulla ei ole

hajuakaan siitä, missä kyseinen kartano on!

Se Verna tietäisi, mutta hän on kuollut...

Gabriel... Hän on Vernan kaveri.. 

Äh.. Hä on viimeinen ihminen, jonka haluaisin nähdä juuri nyt...

..mutta ei taida olla vaihtoehtoja..

...Täytyy vain löytää hänet.

Etsin Gabrielia ympäriinsä. SIeltä paikasta missä mua pidettiin vankina.. 

Katujen synkiltä kujilta, hylätyltä koululta ja vanhasta sairaalasta, ilman tuloksia.

Löysin viimein vanhalta stadionilta Gabrielin kaksi kaveria

Heaven ja Nevaeh.

Kuolleiden keskuudessa tunnetut kaksoset.

He huomasivat minut, ja nostivat katseensa minuun täysin samaan aikaan

Creepyä.

''Mitä haluat?''

Missä Gabriel on?

''Se ei halua nähdä sua.''

No en mäkään halua nähdä sitä, 

mun on vain saatava siltä tietoa Vernan perheestä.

''Jaa.. Se tuskin haluaa jutella Vernasta kenenkään kanssa just nyt.''

''..Mutta voit sä mennä katsomaan jos se sulle suostuu puhumaan.

Se on tuolla katsomoissa.''

Kiitos.

.

.

.

.

...Siinä. Aika ylös sain kävellä. 

Gabriel.

''Sinä.. Mrh..Mitä sä haluat?''

...Missä Distraught kartano on..

''Miksi hitossa se sua nyt kiinnostaa?''

..Mun pitää tietää mitä Distraught nimi merkitsee mulle..

Se on mun unissakin...

''Ahaa. Mua ei hirvesti kiinnosta sun unet, ämmä.''

..Uskon.

''En mä tiedä, missä se kartano on''

...Selvä, mä lähden sit.

''Hei, odota. Kartanon yks asukki pitää baaria lähistöllä. 

Sieltä voi saada apua.''

Kiitos.

Matka siis jatkuu...

Mitä lähemmäs baaria pääsen, sitä enemmän ahdistaa.

Se paikka on ihan tässä nurkan takana..

Hm? Kukahan tuo on?

Sen otsassa oleva arpi.. Olen nähnyt niitä jossain..

..Mutta missä.?

Ei, ei ole aikaa keskittyä muuhun nyt..

Tuolla se baari on..

Aika tavata yksi kartanon asukeista.

...

Hei, oletko tämän baarin omistaja?

''Juu~ Olenhan mi-''

''-nä..''

''..Vividri?''

Vividri? Öh.. Kuka se on?

''Ai niin, ethän sä muista..''

''Sä olet Vividri.''

''Ja Vivdri on mun tyttäreni.''

Tytär... Ei.. Tuo mies ei voi puhua totta..

Hän on erehtynyt, eikö vain..

Minähän olen... Vera..

Mun päähän alkoi sattumaan, pahemmin kuin edellisinä päivinä. 

Kipu oli erilaista, viiltävää ja polttavaa.

''Mä voin selittää kaiken.. Meillä on ollut ikävä sua..''

Pääni alkoi tuntua siltä kun se räjähtäisi, mitä enemmän tuo mies puhui.

Putosin polvilleni, kehoni lakkasi kantamasta minua..

..Silmissäni sumeni ja korvissani soi..

Sattuuu... Mitä..tapahtuu...

''Shh.. Ei mitään hätää, kulta.''

''Mä vien sut kotiin.''

''En enää ikinä päästä sua silmistäni...''

Ei... Tämä ei ole... to..tta...

Kehoni tuntui heikolta ja päässäni poltti ja suorastaan kirveli.

Kun kaaduin maahan, tuntui kuin valuisin lattiasta läpi.

Päässsäni pyöri aivan liikaa..

Tajuntani alkoi valua tiedottomuuteen, 

näin vain violetti hiuksisen miehen huolestuneet kasvot,

 ennen kuin kadotin tajuntani kokonaan.

Minä.. En voi olla Vividri... ja tuo mies... ei voi olla isäni....